Tällä hetkellä entinen 24/7 elämä menee 24/7 vanhempainvapaalla. Edelleen miettien mikä minusta tulee isona. Ja silti eläen hetkessä ja antaen elämän viedä täysillä ja täysin omalla painollaan.
Olen taas innostunut ajatuksesta koulun penkin kuluttamisesta ja ostin pääsykoekirjakokoelmaani (oi kyllä), siihen "pakko hakea jonnekin vaikka tiedän ettei motivaatio riitä" kokoelmaan uuden kirjan kevättä varten. Olen löytänyt taas suunnan elämälleni. En tiedä onko se oikea suunta, en tiedä riittääkö motivaationi siihen. Mutta sen tiedän, että aion ainakin yrittää.
Vaikka hallitsenkin parhaiten järjestäytyneen kaaoksen. Aion toki lapseni ehdoilla yrittää ottaa itseäni niskasta kiinni ja ihan oikeasti lukea sinne pääsykokeisiin. Step one on tosiaan hoidettu eli tuo kirja.
Paljon olen siis kerennyt sitten viime näkemän. Paljon aion keretä tulevaisuudessa. Minulle äitiysloma on mennyt lomasta kaikkien näiden vuosien jälkeen, vaikken yhtään kokonaista yötä olekaan synnytyksen jälkeen nukkunut.
Sen lisäksi että olen saanut, on elämä myös ottanut. Molemmat isoisäni ovat poistuneet keskuudestamme tuonne jonnekin pilvien päälle. Muistan kun oma isomummoni kuoli. Ajattelin silloin, että hän vain siirtyi tekemään suojelusenkelin hommia pilvien päälle. Vahtimaan matkaani pienestä isoksi. Kai isoisätkin siihen pystyvät. Nyt on yksi pieni elämä enemmän suojeltavana ja rakastettavana vaikkakin kaksi suurta elämää poissa muistojamme lukuunottamatta.
Loppusanoikseni sanon, että haluan herätellä tätä henkiin taas vaikka sitten lukumotivaatiokseni tai eräänlaiseksi muistojen kirjaksi. Vanhojen ja uusien.
Hyvää yötä maailma. Palataan taas pian!
<3Puhina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti