Uusi elämä on ihmeellinen asia. Kun uusi elämä on tullut sinusta itsestäsi, se on vielä ihmeellisempi asia. Sinulle. Läheisesi voivat elämäntilanteestaan riippuen olla asiasta innoissaan (tämän tyyppiset ystävät utelevat, kyselevät ja ehkä haaveilevatkin itse olevansa samassa tilanteessa lähiaikoina). Sitten on ne ystävät, jotka eivät koe olevansa kovin luontevia lapsien tai niiden äitien lähellä, koska nehän puhuvat vain lapsista.
Kyllä me muustakin puhumme. Hyvinkin, mutta kyllähän sitä muuta on huomattavasti vähemmän kuin sitä vauva-arkea. Inttipoikiin vertaaminen on siinä mielessä osuvaa, että poikien ollessa intissä tyttöystävät ja läheiset ikävöivät. Poikien ollessa lomilla samaiset ihmiset kuuntelevat mitä ja miten ja milloin ja missä asussa ja mihin kellon aikaan ja kuinka kauan ollaan tällä kertaa marssittu metsässä. Joskus tekisi varmaan mieli heittää se armeija sinne missä pippuri kasvaa.
Äidit taas, varsinkin esikoisten äidit, kaikki on heille uutta. He Kaipaavat vertaistukea ja mahdollisuutta jakaa ajatuksiaan. Itse pääsin raskauden suhteen helpolla, mutta onhan se täysin luonnotonta että parhaassa tapauksessa lihot yhdeksän kuukauden aikana yli 30 kiloa ja laihdut saman verran yhtä nopeasti. Ellet nopeamminkin. Kehosi muuttuu nopeammin kuin murrosikäisellä. Voi olla että nahkasi repeilee ja näytät loppuraskaudesta tiikerin raatelemalta. Sinulla voi olla kuva siitä kuinka hehkeitä kaikki odottajat ovat ja saatat itse olla kaikkea muuta.
Kun laskettu aika lähenee toivot vaan, että sinuun sattuisi niin maan perkeleesti. Sillä silloin tiedät, että synnytyksesi on käynnistynyt ja Hän on matkalla ulkomaailmaan. Hetken päästä rukoilet ettei sattuisi enää. Lääketiede on onneksi tullut vastaan tässä, mutta kuten omalla kohdallani kävi. Ponnistin poikaa maailmaan siinä vaiheessa kun lääketiede käveli synnytyssalin ovelle auttamaan tuskien kanssa. Ja silti, kaikesta tästä huolimatta, se palkinto on oikeasti maailman ihanin. Samanlaista euforiaa, minkä koin synnytyksen jälkeen en ole kokenut ikinä. Ei ole aikaa hävetä sitä että ketarat ojossa huudat että ei enää ikinä. Kaikki se kipu, kaikki ne kirosanat kätilöille. Ja kun kaikki on ohi niin itket. Itket onnesta.
Ja jo synnytyssairaalassa toivoin että pääsisin tekemään tämän kaiken vielä uudestaan.
Menemme huomenna miehen kanssa ensimmäistä kertaan baariin yhdessä synnytyksen jälkeen. Juomaan yhdet yhteisille vuosille ja tuleville vuosille. Siihen baariin, jossa tiemme kohtasivat silloin. Viiden promillen humalassa. Kun kumpikaan ei tiennyt mitä kohtalolla olisi meidän varalle.
<3Puhina
