Onneks kello ei oo 7:04 aamulla.
Onneks en oo datannu koko yötä.
Onneks tunnin päästä on eka päivä loman jälkeen, ku pitää mennä kouluun.
Onneks en oo nukkunu koko yönä.
Onneks tää varmaan luokitellaan ihan normaaliks.
TERVE.
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
tiistai 5. tammikuuta 2010
AUAUAUAUAUAAAAA
Miksi ihmeessä ton yhden kissan täytyy aina tunkea ittensä mun näppäimistön päälle väärällä hetkellä?
Tällä kertaa lisämausteena oli se, että puhuin puhelimeen ja seurauksena se, että yritin sen siitä yhdellä kädellä nostaa, mutta jotain tapahtu ja kissa luuli varmaan putoavansa ja tarras lähimpään mahdolliseen asiaan kynsillä kiinni, ettei tätä tapahtuisi...
... ja se lähin mahdollinen asia tällä kertaa olin minä. Ja sen kynsi sitten upposi, mun huulen sisäpuolelle ja se ei vetäny niitä edes sisään heti, koska ei ollut tukevasti maankamaralla, vaan mä kissa sylissäni yritin irroittaa huuleni sen kynnestä juosten samalla kohti peiliä, että näkisin vahingot ja kärsin kivuista.
Tilanne loppui sentään nopeasti ja eihän se kissa sitä tahallaan tehnyt, mutta PERKELE sentään.
Nyt tiedän miltä kalasta tuntuu, kun se jää koukkuun kiinni.
Enkä ois välttämättä halunnu kokea tota.
Toisaalta oon myöskin onnellinen siitä faktasta, että sen kynnet ei uponnu mun naamaan sen enempää, eli ainoa esteettinen häiriö, joka siitä johti on nyt mun huulessani oleva reikä, jota ei näy ees päällepäin.
Ihanko olisin vaan yrittänyt tehdä lävistyksen ite huuleen ja aloittanu sen väkertämisen tosta sisäpuolelta.
Ihanaa.
Cats...
Tällä kertaa lisämausteena oli se, että puhuin puhelimeen ja seurauksena se, että yritin sen siitä yhdellä kädellä nostaa, mutta jotain tapahtu ja kissa luuli varmaan putoavansa ja tarras lähimpään mahdolliseen asiaan kynsillä kiinni, ettei tätä tapahtuisi...
... ja se lähin mahdollinen asia tällä kertaa olin minä. Ja sen kynsi sitten upposi, mun huulen sisäpuolelle ja se ei vetäny niitä edes sisään heti, koska ei ollut tukevasti maankamaralla, vaan mä kissa sylissäni yritin irroittaa huuleni sen kynnestä juosten samalla kohti peiliä, että näkisin vahingot ja kärsin kivuista.
Tilanne loppui sentään nopeasti ja eihän se kissa sitä tahallaan tehnyt, mutta PERKELE sentään.
Nyt tiedän miltä kalasta tuntuu, kun se jää koukkuun kiinni.
Enkä ois välttämättä halunnu kokea tota.
Toisaalta oon myöskin onnellinen siitä faktasta, että sen kynnet ei uponnu mun naamaan sen enempää, eli ainoa esteettinen häiriö, joka siitä johti on nyt mun huulessani oleva reikä, jota ei näy ees päällepäin.
Ihanko olisin vaan yrittänyt tehdä lävistyksen ite huuleen ja aloittanu sen väkertämisen tosta sisäpuolelta.
Ihanaa.
Cats...
maanantai 4. tammikuuta 2010
Liten Stravaganza mitt i natten.
Hej igen!
The book of the day is Stravaganza and the City of Stars. Tähtien kaupunki siis.
Ensimmäistä kertaa taisin lukea nää kirjat joskus yläasteella varmaankin, eli vuosia sitten. Täällä kissojen kanssa pörrätessäni bongasin nää pitkästä aikaa kirjahyllystä ja tapojeni vastaisesti aloin lukemaan niitä uudestaan. Oon yleensä ollu semmonen lukija, et kerran alusta loppuun ja se on siinä. Miksi niitä uudestaankaan lukisi, kun kerta juoni on jo tiedossa?
Huonojen kirjojen kanssa toi onkin aivan totta, mutta hyvien kirjojen kanssa pystyn nykyään uppoutumaan samaan tarinaan uudelleen. Ja näin kävi eilen Stravanganza ja Naamioiden kaupunki -kirjan kanssa, jonka sitten luinkin kokonaisuudessaan alusta loppuun ja tajusin sen lopettaessani, että kello oli kuusi aamuyöstä ja viiden tunnin päästä pitäisi tavata kaveri! No, mitäs pienistä.
Rakastan sitä tunnetta, kun joku vie vaan mukanaan. Ja on niin paljon hyviä kirjoja (ja kirjoittajia!).
Kyllähän se elämäntilanne tietenkin vaikuttaa (ja kaikki muukin siinä ohella), minkälaisista kirjoista kukin tykkää. Itse olen pienestä pitäen lukenut ja sitä tuskin tuun koskaan lopettamaan. Päin vastoin ulkomailla oleskeluni jälkeen on tullut vaikeuksia päättää, että millä kielellä kirjan lukisikaan.
Alkuperäiskieli on tietenkin aina paras, mutta ei kyllä monessa käännöksessäkään ole ollut mitään valittamista pieniä typoja lukuunottamatta. Ja samasta kirjasta voi saada ihan eri fiilikset eri kieltä lukemalla. Mitään kieltä ei kuitenkaan voi sanasta sanaan suomentaa/kääntää kielestä toiseen.
Jep, eipä väsyttäny lyhyistä yöunista huolimatta ja tuossa tuota toista osaa lukiessani ajattelin tänne muutaman värssyn raapaista.
God natt!
The book of the day is Stravaganza and the City of Stars. Tähtien kaupunki siis.
Ensimmäistä kertaa taisin lukea nää kirjat joskus yläasteella varmaankin, eli vuosia sitten. Täällä kissojen kanssa pörrätessäni bongasin nää pitkästä aikaa kirjahyllystä ja tapojeni vastaisesti aloin lukemaan niitä uudestaan. Oon yleensä ollu semmonen lukija, et kerran alusta loppuun ja se on siinä. Miksi niitä uudestaankaan lukisi, kun kerta juoni on jo tiedossa?
Huonojen kirjojen kanssa toi onkin aivan totta, mutta hyvien kirjojen kanssa pystyn nykyään uppoutumaan samaan tarinaan uudelleen. Ja näin kävi eilen Stravanganza ja Naamioiden kaupunki -kirjan kanssa, jonka sitten luinkin kokonaisuudessaan alusta loppuun ja tajusin sen lopettaessani, että kello oli kuusi aamuyöstä ja viiden tunnin päästä pitäisi tavata kaveri! No, mitäs pienistä.
Rakastan sitä tunnetta, kun joku vie vaan mukanaan. Ja on niin paljon hyviä kirjoja (ja kirjoittajia!).
Kyllähän se elämäntilanne tietenkin vaikuttaa (ja kaikki muukin siinä ohella), minkälaisista kirjoista kukin tykkää. Itse olen pienestä pitäen lukenut ja sitä tuskin tuun koskaan lopettamaan. Päin vastoin ulkomailla oleskeluni jälkeen on tullut vaikeuksia päättää, että millä kielellä kirjan lukisikaan.
Alkuperäiskieli on tietenkin aina paras, mutta ei kyllä monessa käännöksessäkään ole ollut mitään valittamista pieniä typoja lukuunottamatta. Ja samasta kirjasta voi saada ihan eri fiilikset eri kieltä lukemalla. Mitään kieltä ei kuitenkaan voi sanasta sanaan suomentaa/kääntää kielestä toiseen.
Jep, eipä väsyttäny lyhyistä yöunista huolimatta ja tuossa tuota toista osaa lukiessani ajattelin tänne muutaman värssyn raapaista.
God natt!
Pretty Pops OPENING!
Ciao!
Tää päätti nyt purkaa elämäänsä ja ajatuksen virtaansa tänne ja ihan vaan varoituksen sanana, tykkään sitten sarkasmista ja vuodattamisesta... Ja ruoasta. Kuitenkin ollessani samaan aikaan yksi ruoka(asenne)vammasimmista ihmisistä, joita tiedän. Mutta aina ei voi maku miellyttää. Lyhyesti ja ytimekkäästi sitä voisi kutsua nirsoudeksi.
Näin esimerkiksi voin kertoa, että eräskin asia, jolla yleensä uusia tuttavuuksiani järkytän on se, kun mietin viiraako ihmisillä päässä, kun niin monet syövät jotain niinkin mautonta kuin suklaa ja vielä nauttivat siitä?
Kyllä, luitte aivan oikein.
Ainiin, nukkumisestakin pidän. Aamuisin.
Ilokseni voin itselleni myös ilmoittaa, että olin tänään ahkera ja sosiaalinen ja tapasin enemmän kuin yhden ystäväni ja yhden tutun ala-asteelta asti. Huikeeta, kuin aika rientää. Joo, ikä on siis 20v nykyään. Pyöreä luku, joka saa pienen mielen järkkymään ajanjuoksusta. Miten on mahdollista, että olin vasta pieni ja viaton lapsonen ja nyt on vähemmän aikaa siihen, että täytän 40, kuin synnyin?
Muita tän hetkisiä mietteitä onkin sitten varmaan hitsisti liikaa. Niistä myöhemmin lisää. Kiitän ja kumarran.
Adios amigos!
Tää päätti nyt purkaa elämäänsä ja ajatuksen virtaansa tänne ja ihan vaan varoituksen sanana, tykkään sitten sarkasmista ja vuodattamisesta... Ja ruoasta. Kuitenkin ollessani samaan aikaan yksi ruoka(asenne)vammasimmista ihmisistä, joita tiedän. Mutta aina ei voi maku miellyttää. Lyhyesti ja ytimekkäästi sitä voisi kutsua nirsoudeksi.
Näin esimerkiksi voin kertoa, että eräskin asia, jolla yleensä uusia tuttavuuksiani järkytän on se, kun mietin viiraako ihmisillä päässä, kun niin monet syövät jotain niinkin mautonta kuin suklaa ja vielä nauttivat siitä?
Kyllä, luitte aivan oikein.
Ainiin, nukkumisestakin pidän. Aamuisin.
Ilokseni voin itselleni myös ilmoittaa, että olin tänään ahkera ja sosiaalinen ja tapasin enemmän kuin yhden ystäväni ja yhden tutun ala-asteelta asti. Huikeeta, kuin aika rientää. Joo, ikä on siis 20v nykyään. Pyöreä luku, joka saa pienen mielen järkkymään ajanjuoksusta. Miten on mahdollista, että olin vasta pieni ja viaton lapsonen ja nyt on vähemmän aikaa siihen, että täytän 40, kuin synnyin?
Muita tän hetkisiä mietteitä onkin sitten varmaan hitsisti liikaa. Niistä myöhemmin lisää. Kiitän ja kumarran.
Adios amigos!
Tilaa:
Kommentit (Atom)