Kaipaan omaa väsymätöntä olotilaani, hassuttelua, riemukasta kikatusta, välkkyjä mieliä ja onnenhetkiä. Kaipaan skumppaa, musiikkia ja sirkushuveja, terasseja, kylmiä juomia, pitkiä kesäöitä, mansikoita, herneitä ja liiallisesti nautittuja paahdettuja vaahtokarkkeja. Kaipaan merkillisiä sinertäviä mustelmia ikimuistoisten iltojen kertojina ja karttoina, kaipaan hullaantumista, päättymätöntä energiaa, valvomista, mystisistä paikoista löytyviä tavaroita, McDonaldsin autokaistalta tilattuja roskaruokia ja myötähäpeää herättävää ilmankitaran soittamista. Kaipaan extemporeilua, hetkessä elämistä ja päätöntä matkustamista yllytyshullussa seurassa.
Eniten kaipaan kuitenkin Sinua.
maanantai 15. marraskuuta 2010
torstai 18. maaliskuuta 2010
Rillipää puheenjohtaja
Moi!
Kävin tänään vihdoinki hakeen mun uudet lasit, en ihan oo tottunu viel siihen miltä näytän, mut ehkä tää tästä vielä.. :)
Sit tänään kävi yks tosi random juttu. Tai siis että must tuli oppilaskunnan puheenjohtaja vähän niinku vahingossa :D En tajuu itekkään asiaa vielä ja varmaan tuun sekoilee ihan simona (toivottavasti en), mut nyt on tosiaan tommonen vuoden pituinen vastuurooli keralla tässä. Ei siinä sen kummempaa.
Oli hyvä päivä koulussakin, koska opin jotain ja se on aina positiivista.
Illemmalla sit käytiin kämppiksen kaa shoppaileen ja sieltä tullessamme Percy Jackson leffan, joka ei kyllä ollu mikään erikoinen, mut ompahan sekin nähty nyt.
Tässä päivän pikakelaus, on niin kuitti ettei pysty parempaan. Liikaa taas mahtunu yhen päivän sisälle (: Öitä!
Kävin tänään vihdoinki hakeen mun uudet lasit, en ihan oo tottunu viel siihen miltä näytän, mut ehkä tää tästä vielä.. :)
Sit tänään kävi yks tosi random juttu. Tai siis että must tuli oppilaskunnan puheenjohtaja vähän niinku vahingossa :D En tajuu itekkään asiaa vielä ja varmaan tuun sekoilee ihan simona (toivottavasti en), mut nyt on tosiaan tommonen vuoden pituinen vastuurooli keralla tässä. Ei siinä sen kummempaa.
Oli hyvä päivä koulussakin, koska opin jotain ja se on aina positiivista.
Illemmalla sit käytiin kämppiksen kaa shoppaileen ja sieltä tullessamme Percy Jackson leffan, joka ei kyllä ollu mikään erikoinen, mut ompahan sekin nähty nyt.
Tässä päivän pikakelaus, on niin kuitti ettei pysty parempaan. Liikaa taas mahtunu yhen päivän sisälle (: Öitä!
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Lost in Jane Austen
Se siitä vapaa päivästä sitte.
"Aamupäivä" meni lähinnä dataillen ja hyvää musiikkia fiilistellen. Sain itseasiassa jotain aikasekski tänään, ku Foreverillä on ilmainen kokeilupäivä lauantaina kiitos Nordean ja meen nyt sitte kaverin kaa vähän balletoneen, ChiBalliin, zumbaan ja stretchiin. Odotan mielenkiinnolla. Ainoo, mikä mulla on hallussa on venyttely, enkä tiedä millaista on tommonen ohjattu semmonen. Lauantaita odoteltaessa siis!
Seiskalt otin itteäni niskasta kii ja lähin kaverille, joka oli aikasemmin jo ehdottanu et katottais joku leffa. Tarkotus oli ottaa joku semmonen johon ei tarvita aivoja, mut ei ollu tarkoitus ottaa mitään kolme tuntia kestävää, joka sit otettiin vahingossa :D
Oli kyl ihan sairaan hyvä leffa! En ollu ikinä kuullu siitä, enkä ois ikinä arvannu, ku se loppu et se oli 3 tuntinen, et suosittelen kyl lämpimästi kaikille. Loistava kerrassaan! Ja kyseessähän oli tuo otsikkonakin tänään oleva Lost in Jane Austen.
Syötiin kivat elämämme järkyimmät mässyt ja oli tosi hyvä olo taas jälkeenpäin... miten se käsi aina löytääkään tiensä sinne kulholle?
Bussissa kotiin päin tapasin sit yhen ihan sairaan hyvän jäbän, jol oli polttomerkki! En oo ennen nähny et kellään ois, kaveri vaan puhunu siitä et se haluis ja se oli ammatiltaan tatuoija. Oli kyl tosi mielenkiintoinen kaveri mielipiteineen. Hyvä tyyppi.
Sit himas tulin koneelle tsekkaa viel mailit sun muut ja oon maailman hämmentyneimmässä tilassa ollu täs viimoset pari päivää, ku oon jutellu yhen ihmisen kaa, joka on niin mun kaltanen etten voi käsittää. Vielä vähemmän käsitän, et se on kai oikeesti semmonen, eikä vaan joku manipuloija ja esittäjä :D Hämmennys tulee lähinnä siitä et se vaikuttaa niin muksalta et mä en usko et se voi olla totta.
Mut joo, kello taas kiitää ja aamul kouluun, eli öitä!
"Aamupäivä" meni lähinnä dataillen ja hyvää musiikkia fiilistellen. Sain itseasiassa jotain aikasekski tänään, ku Foreverillä on ilmainen kokeilupäivä lauantaina kiitos Nordean ja meen nyt sitte kaverin kaa vähän balletoneen, ChiBalliin, zumbaan ja stretchiin. Odotan mielenkiinnolla. Ainoo, mikä mulla on hallussa on venyttely, enkä tiedä millaista on tommonen ohjattu semmonen. Lauantaita odoteltaessa siis!
Seiskalt otin itteäni niskasta kii ja lähin kaverille, joka oli aikasemmin jo ehdottanu et katottais joku leffa. Tarkotus oli ottaa joku semmonen johon ei tarvita aivoja, mut ei ollu tarkoitus ottaa mitään kolme tuntia kestävää, joka sit otettiin vahingossa :D
Oli kyl ihan sairaan hyvä leffa! En ollu ikinä kuullu siitä, enkä ois ikinä arvannu, ku se loppu et se oli 3 tuntinen, et suosittelen kyl lämpimästi kaikille. Loistava kerrassaan! Ja kyseessähän oli tuo otsikkonakin tänään oleva Lost in Jane Austen.
Syötiin kivat elämämme järkyimmät mässyt ja oli tosi hyvä olo taas jälkeenpäin... miten se käsi aina löytääkään tiensä sinne kulholle?
Bussissa kotiin päin tapasin sit yhen ihan sairaan hyvän jäbän, jol oli polttomerkki! En oo ennen nähny et kellään ois, kaveri vaan puhunu siitä et se haluis ja se oli ammatiltaan tatuoija. Oli kyl tosi mielenkiintoinen kaveri mielipiteineen. Hyvä tyyppi.
Sit himas tulin koneelle tsekkaa viel mailit sun muut ja oon maailman hämmentyneimmässä tilassa ollu täs viimoset pari päivää, ku oon jutellu yhen ihmisen kaa, joka on niin mun kaltanen etten voi käsittää. Vielä vähemmän käsitän, et se on kai oikeesti semmonen, eikä vaan joku manipuloija ja esittäjä :D Hämmennys tulee lähinnä siitä et se vaikuttaa niin muksalta et mä en usko et se voi olla totta.
Mut joo, kello taas kiitää ja aamul kouluun, eli öitä!
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Happyhappyjoyjoy
Otsikko kertooki fiilikset aika kurkosti. Mietin just et viel vuos pari takaperin olin kaikkee muutaku tämmönen. Olin burn out ja valitin kaikesta ja yritin kunnianhimoisesti silti saada tehtyä kaikkea mahdollista, energioita ja aikaa ajattelematta. Kiire oli elämäntapa.
Nyt vaan fiilistelen elämää ja en odota sitä, et tulee taas takapakkia, koska silloin se varsinki tulis.
Tänään on kivoin päivä siks et yli vuoden tauon jälkeen mun urheiluun alkaa tulemaan jotain säännöllistä ja kivaa. Aloitan nääs tanssin! Saa nähä mimmonen guru musta leipoutuu vai jäänkö vaan kaikkien jalkoihin.
Tänään olin ekaa kertaa ihan vaan kattelemassa yhtä tuntia, ku en tienny et mimmonen taso siellä on ja mille tasolle ite sopisin oman urheilutaustani kanssa ja olin tosi iloinen sieltä lähtiessäni, ku oli niin mukavia ihmisiä ja coachi kans. Oli myös hurjan kiva ja jatkuva liikekieli ohjaajalla ja tunsin itteni tervetulleeks, toisin ku soittaessani StepUp:lle, ku yritin vähän kysellä jotain ja siel oli semmonen molopää kyllä puhelimen toisessa päässä et baibai asiakkaat, jos se on aina vastaamassa puhelimeen...
Ja sen takia olin sitte vielä entistäkin iloisempi, että eksyin tonne DCA:lle piipahtamaan ja sempä vuoksi meinaan piipahtaa uudestaankin ensi viikolla.
Kesäkuntoon 2010 tulee siis oikeasti. Pitää nyt kattoo syömiset ja muut kuntoon ja antaa kyytiä tolle mun jumppapallolle. Puhumattakaan siitä et vois lähtee ulkoileekin jo, kun toi aurinko on taas tullut ilahduttamaan meitä valollaan ja tiet alkaa pikkuhiljaa sulamaan eli olemaan pystyssäpysymiskelpoisia.
P.S. S-Marketin (irtomyynti) savulohisalaatti on J-U-M-A-L-A-I-S-E-N maittavaa, suosittelen!
Nyt vaan fiilistelen elämää ja en odota sitä, et tulee taas takapakkia, koska silloin se varsinki tulis.
Tänään on kivoin päivä siks et yli vuoden tauon jälkeen mun urheiluun alkaa tulemaan jotain säännöllistä ja kivaa. Aloitan nääs tanssin! Saa nähä mimmonen guru musta leipoutuu vai jäänkö vaan kaikkien jalkoihin.
Tänään olin ekaa kertaa ihan vaan kattelemassa yhtä tuntia, ku en tienny et mimmonen taso siellä on ja mille tasolle ite sopisin oman urheilutaustani kanssa ja olin tosi iloinen sieltä lähtiessäni, ku oli niin mukavia ihmisiä ja coachi kans. Oli myös hurjan kiva ja jatkuva liikekieli ohjaajalla ja tunsin itteni tervetulleeks, toisin ku soittaessani StepUp:lle, ku yritin vähän kysellä jotain ja siel oli semmonen molopää kyllä puhelimen toisessa päässä et baibai asiakkaat, jos se on aina vastaamassa puhelimeen...
Ja sen takia olin sitte vielä entistäkin iloisempi, että eksyin tonne DCA:lle piipahtamaan ja sempä vuoksi meinaan piipahtaa uudestaankin ensi viikolla.
Kesäkuntoon 2010 tulee siis oikeasti. Pitää nyt kattoo syömiset ja muut kuntoon ja antaa kyytiä tolle mun jumppapallolle. Puhumattakaan siitä et vois lähtee ulkoileekin jo, kun toi aurinko on taas tullut ilahduttamaan meitä valollaan ja tiet alkaa pikkuhiljaa sulamaan eli olemaan pystyssäpysymiskelpoisia.
P.S. S-Marketin (irtomyynti) savulohisalaatti on J-U-M-A-L-A-I-S-E-N maittavaa, suosittelen!
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Long time no see
Tuli sellanen olo et voisin yrittää ahkeroitua täällä päässä.
Mitä mulle kuuluu?
Mä opiskelen edelleen.
Mun työsoppari loppui ja haen taas töitä.
Oon muuttanu kaverin kaa saman katon alle.
Haluaisin tosissasi lukea pääsykokeisiin yliopistoon, vaikka olen tyytyväinen nykytilanteeseekin.
Toisaalta juuri siksi, en ehkä ole tarpeeksi motivoitunut.
Kuuntelen spotifya ja mietin et mitkä festarit ois maksamisen arvoiset. Viime vuonna oli varmasti paremmat setit kaikkialla.
Tarviin huonekaluja mun huoneeseen. Noihin muihin huoneisiin oon ostanu kyllä vaikka mitä...
Ja jes sain vihdoinki pumpattua mun jumppapallon uuteen uskoon.
Ja kävin Luxembourgissa pikavisiitillä tässä vajaa viikko sitten.
Saan treffikutsuja kaverilta, jonka haluaisin pysyvän kaverina.
Kävin myös kampaajalla leikkauttamassa vähän pehkoa.
Ja nyt on kriisi siitä että mikä väri ois kivis?
Torey Haydenin uusin kirja on ihana. IHANAIHANAIHANA.
Tässä jotain tämän hetkisiä ajatuksia. Myöhemmin lisää.
Tätä tekstiä oli luovittamassa Adam Lambertin - Mad World. Jos ette oo ikinä kuullu, nii nyt on aika.
Hyvää yötä!
Mitä mulle kuuluu?
Mä opiskelen edelleen.
Mun työsoppari loppui ja haen taas töitä.
Oon muuttanu kaverin kaa saman katon alle.
Haluaisin tosissasi lukea pääsykokeisiin yliopistoon, vaikka olen tyytyväinen nykytilanteeseekin.
Toisaalta juuri siksi, en ehkä ole tarpeeksi motivoitunut.
Kuuntelen spotifya ja mietin et mitkä festarit ois maksamisen arvoiset. Viime vuonna oli varmasti paremmat setit kaikkialla.
Tarviin huonekaluja mun huoneeseen. Noihin muihin huoneisiin oon ostanu kyllä vaikka mitä...
Ja jes sain vihdoinki pumpattua mun jumppapallon uuteen uskoon.
Ja kävin Luxembourgissa pikavisiitillä tässä vajaa viikko sitten.
Saan treffikutsuja kaverilta, jonka haluaisin pysyvän kaverina.
Kävin myös kampaajalla leikkauttamassa vähän pehkoa.
Ja nyt on kriisi siitä että mikä väri ois kivis?
Torey Haydenin uusin kirja on ihana. IHANAIHANAIHANA.
Tässä jotain tämän hetkisiä ajatuksia. Myöhemmin lisää.
Tätä tekstiä oli luovittamassa Adam Lambertin - Mad World. Jos ette oo ikinä kuullu, nii nyt on aika.
Hyvää yötä!
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
Normipäivä
Onneks kello ei oo 7:04 aamulla.
Onneks en oo datannu koko yötä.
Onneks tunnin päästä on eka päivä loman jälkeen, ku pitää mennä kouluun.
Onneks en oo nukkunu koko yönä.
Onneks tää varmaan luokitellaan ihan normaaliks.
TERVE.
Onneks en oo datannu koko yötä.
Onneks tunnin päästä on eka päivä loman jälkeen, ku pitää mennä kouluun.
Onneks en oo nukkunu koko yönä.
Onneks tää varmaan luokitellaan ihan normaaliks.
TERVE.
tiistai 5. tammikuuta 2010
AUAUAUAUAUAAAAA
Miksi ihmeessä ton yhden kissan täytyy aina tunkea ittensä mun näppäimistön päälle väärällä hetkellä?
Tällä kertaa lisämausteena oli se, että puhuin puhelimeen ja seurauksena se, että yritin sen siitä yhdellä kädellä nostaa, mutta jotain tapahtu ja kissa luuli varmaan putoavansa ja tarras lähimpään mahdolliseen asiaan kynsillä kiinni, ettei tätä tapahtuisi...
... ja se lähin mahdollinen asia tällä kertaa olin minä. Ja sen kynsi sitten upposi, mun huulen sisäpuolelle ja se ei vetäny niitä edes sisään heti, koska ei ollut tukevasti maankamaralla, vaan mä kissa sylissäni yritin irroittaa huuleni sen kynnestä juosten samalla kohti peiliä, että näkisin vahingot ja kärsin kivuista.
Tilanne loppui sentään nopeasti ja eihän se kissa sitä tahallaan tehnyt, mutta PERKELE sentään.
Nyt tiedän miltä kalasta tuntuu, kun se jää koukkuun kiinni.
Enkä ois välttämättä halunnu kokea tota.
Toisaalta oon myöskin onnellinen siitä faktasta, että sen kynnet ei uponnu mun naamaan sen enempää, eli ainoa esteettinen häiriö, joka siitä johti on nyt mun huulessani oleva reikä, jota ei näy ees päällepäin.
Ihanko olisin vaan yrittänyt tehdä lävistyksen ite huuleen ja aloittanu sen väkertämisen tosta sisäpuolelta.
Ihanaa.
Cats...
Tällä kertaa lisämausteena oli se, että puhuin puhelimeen ja seurauksena se, että yritin sen siitä yhdellä kädellä nostaa, mutta jotain tapahtu ja kissa luuli varmaan putoavansa ja tarras lähimpään mahdolliseen asiaan kynsillä kiinni, ettei tätä tapahtuisi...
... ja se lähin mahdollinen asia tällä kertaa olin minä. Ja sen kynsi sitten upposi, mun huulen sisäpuolelle ja se ei vetäny niitä edes sisään heti, koska ei ollut tukevasti maankamaralla, vaan mä kissa sylissäni yritin irroittaa huuleni sen kynnestä juosten samalla kohti peiliä, että näkisin vahingot ja kärsin kivuista.
Tilanne loppui sentään nopeasti ja eihän se kissa sitä tahallaan tehnyt, mutta PERKELE sentään.
Nyt tiedän miltä kalasta tuntuu, kun se jää koukkuun kiinni.
Enkä ois välttämättä halunnu kokea tota.
Toisaalta oon myöskin onnellinen siitä faktasta, että sen kynnet ei uponnu mun naamaan sen enempää, eli ainoa esteettinen häiriö, joka siitä johti on nyt mun huulessani oleva reikä, jota ei näy ees päällepäin.
Ihanko olisin vaan yrittänyt tehdä lävistyksen ite huuleen ja aloittanu sen väkertämisen tosta sisäpuolelta.
Ihanaa.
Cats...
maanantai 4. tammikuuta 2010
Liten Stravaganza mitt i natten.
Hej igen!
The book of the day is Stravaganza and the City of Stars. Tähtien kaupunki siis.
Ensimmäistä kertaa taisin lukea nää kirjat joskus yläasteella varmaankin, eli vuosia sitten. Täällä kissojen kanssa pörrätessäni bongasin nää pitkästä aikaa kirjahyllystä ja tapojeni vastaisesti aloin lukemaan niitä uudestaan. Oon yleensä ollu semmonen lukija, et kerran alusta loppuun ja se on siinä. Miksi niitä uudestaankaan lukisi, kun kerta juoni on jo tiedossa?
Huonojen kirjojen kanssa toi onkin aivan totta, mutta hyvien kirjojen kanssa pystyn nykyään uppoutumaan samaan tarinaan uudelleen. Ja näin kävi eilen Stravanganza ja Naamioiden kaupunki -kirjan kanssa, jonka sitten luinkin kokonaisuudessaan alusta loppuun ja tajusin sen lopettaessani, että kello oli kuusi aamuyöstä ja viiden tunnin päästä pitäisi tavata kaveri! No, mitäs pienistä.
Rakastan sitä tunnetta, kun joku vie vaan mukanaan. Ja on niin paljon hyviä kirjoja (ja kirjoittajia!).
Kyllähän se elämäntilanne tietenkin vaikuttaa (ja kaikki muukin siinä ohella), minkälaisista kirjoista kukin tykkää. Itse olen pienestä pitäen lukenut ja sitä tuskin tuun koskaan lopettamaan. Päin vastoin ulkomailla oleskeluni jälkeen on tullut vaikeuksia päättää, että millä kielellä kirjan lukisikaan.
Alkuperäiskieli on tietenkin aina paras, mutta ei kyllä monessa käännöksessäkään ole ollut mitään valittamista pieniä typoja lukuunottamatta. Ja samasta kirjasta voi saada ihan eri fiilikset eri kieltä lukemalla. Mitään kieltä ei kuitenkaan voi sanasta sanaan suomentaa/kääntää kielestä toiseen.
Jep, eipä väsyttäny lyhyistä yöunista huolimatta ja tuossa tuota toista osaa lukiessani ajattelin tänne muutaman värssyn raapaista.
God natt!
The book of the day is Stravaganza and the City of Stars. Tähtien kaupunki siis.
Ensimmäistä kertaa taisin lukea nää kirjat joskus yläasteella varmaankin, eli vuosia sitten. Täällä kissojen kanssa pörrätessäni bongasin nää pitkästä aikaa kirjahyllystä ja tapojeni vastaisesti aloin lukemaan niitä uudestaan. Oon yleensä ollu semmonen lukija, et kerran alusta loppuun ja se on siinä. Miksi niitä uudestaankaan lukisi, kun kerta juoni on jo tiedossa?
Huonojen kirjojen kanssa toi onkin aivan totta, mutta hyvien kirjojen kanssa pystyn nykyään uppoutumaan samaan tarinaan uudelleen. Ja näin kävi eilen Stravanganza ja Naamioiden kaupunki -kirjan kanssa, jonka sitten luinkin kokonaisuudessaan alusta loppuun ja tajusin sen lopettaessani, että kello oli kuusi aamuyöstä ja viiden tunnin päästä pitäisi tavata kaveri! No, mitäs pienistä.
Rakastan sitä tunnetta, kun joku vie vaan mukanaan. Ja on niin paljon hyviä kirjoja (ja kirjoittajia!).
Kyllähän se elämäntilanne tietenkin vaikuttaa (ja kaikki muukin siinä ohella), minkälaisista kirjoista kukin tykkää. Itse olen pienestä pitäen lukenut ja sitä tuskin tuun koskaan lopettamaan. Päin vastoin ulkomailla oleskeluni jälkeen on tullut vaikeuksia päättää, että millä kielellä kirjan lukisikaan.
Alkuperäiskieli on tietenkin aina paras, mutta ei kyllä monessa käännöksessäkään ole ollut mitään valittamista pieniä typoja lukuunottamatta. Ja samasta kirjasta voi saada ihan eri fiilikset eri kieltä lukemalla. Mitään kieltä ei kuitenkaan voi sanasta sanaan suomentaa/kääntää kielestä toiseen.
Jep, eipä väsyttäny lyhyistä yöunista huolimatta ja tuossa tuota toista osaa lukiessani ajattelin tänne muutaman värssyn raapaista.
God natt!
Pretty Pops OPENING!
Ciao!
Tää päätti nyt purkaa elämäänsä ja ajatuksen virtaansa tänne ja ihan vaan varoituksen sanana, tykkään sitten sarkasmista ja vuodattamisesta... Ja ruoasta. Kuitenkin ollessani samaan aikaan yksi ruoka(asenne)vammasimmista ihmisistä, joita tiedän. Mutta aina ei voi maku miellyttää. Lyhyesti ja ytimekkäästi sitä voisi kutsua nirsoudeksi.
Näin esimerkiksi voin kertoa, että eräskin asia, jolla yleensä uusia tuttavuuksiani järkytän on se, kun mietin viiraako ihmisillä päässä, kun niin monet syövät jotain niinkin mautonta kuin suklaa ja vielä nauttivat siitä?
Kyllä, luitte aivan oikein.
Ainiin, nukkumisestakin pidän. Aamuisin.
Ilokseni voin itselleni myös ilmoittaa, että olin tänään ahkera ja sosiaalinen ja tapasin enemmän kuin yhden ystäväni ja yhden tutun ala-asteelta asti. Huikeeta, kuin aika rientää. Joo, ikä on siis 20v nykyään. Pyöreä luku, joka saa pienen mielen järkkymään ajanjuoksusta. Miten on mahdollista, että olin vasta pieni ja viaton lapsonen ja nyt on vähemmän aikaa siihen, että täytän 40, kuin synnyin?
Muita tän hetkisiä mietteitä onkin sitten varmaan hitsisti liikaa. Niistä myöhemmin lisää. Kiitän ja kumarran.
Adios amigos!
Tää päätti nyt purkaa elämäänsä ja ajatuksen virtaansa tänne ja ihan vaan varoituksen sanana, tykkään sitten sarkasmista ja vuodattamisesta... Ja ruoasta. Kuitenkin ollessani samaan aikaan yksi ruoka(asenne)vammasimmista ihmisistä, joita tiedän. Mutta aina ei voi maku miellyttää. Lyhyesti ja ytimekkäästi sitä voisi kutsua nirsoudeksi.
Näin esimerkiksi voin kertoa, että eräskin asia, jolla yleensä uusia tuttavuuksiani järkytän on se, kun mietin viiraako ihmisillä päässä, kun niin monet syövät jotain niinkin mautonta kuin suklaa ja vielä nauttivat siitä?
Kyllä, luitte aivan oikein.
Ainiin, nukkumisestakin pidän. Aamuisin.
Ilokseni voin itselleni myös ilmoittaa, että olin tänään ahkera ja sosiaalinen ja tapasin enemmän kuin yhden ystäväni ja yhden tutun ala-asteelta asti. Huikeeta, kuin aika rientää. Joo, ikä on siis 20v nykyään. Pyöreä luku, joka saa pienen mielen järkkymään ajanjuoksusta. Miten on mahdollista, että olin vasta pieni ja viaton lapsonen ja nyt on vähemmän aikaa siihen, että täytän 40, kuin synnyin?
Muita tän hetkisiä mietteitä onkin sitten varmaan hitsisti liikaa. Niistä myöhemmin lisää. Kiitän ja kumarran.
Adios amigos!
Tilaa:
Kommentit (Atom)