Äidit ovat kuin inttipoikia

Uusi elämä on ihmeellinen asia. Kun uusi elämä on tullut sinusta itsestäsi, se on vielä ihmeellisempi asia. Sinulle. Läheisesi voivat elämäntilanteestaan riippuen olla asiasta innoissaan (tämän tyyppiset ystävät utelevat, kyselevät ja ehkä haaveilevatkin itse olevansa samassa tilanteessa lähiaikoina). Sitten on ne ystävät, jotka eivät koe olevansa kovin luontevia lapsien tai niiden äitien lähellä, koska nehän puhuvat vain lapsista.

Kyllä me muustakin puhumme. Hyvinkin, mutta kyllähän sitä muuta on huomattavasti vähemmän kuin sitä vauva-arkea. Inttipoikiin vertaaminen on siinä mielessä osuvaa, että poikien ollessa intissä tyttöystävät ja läheiset ikävöivät. Poikien ollessa lomilla samaiset ihmiset kuuntelevat mitä ja miten ja milloin ja missä asussa ja mihin kellon aikaan ja kuinka kauan ollaan tällä kertaa marssittu metsässä. Joskus tekisi varmaan mieli heittää se armeija sinne missä pippuri kasvaa.

Äidit taas, varsinkin esikoisten äidit, kaikki on heille uutta. He Kaipaavat vertaistukea ja mahdollisuutta jakaa ajatuksiaan. Itse pääsin raskauden suhteen helpolla, mutta onhan se täysin luonnotonta että parhaassa tapauksessa lihot yhdeksän kuukauden aikana yli 30 kiloa ja laihdut saman verran yhtä nopeasti. Ellet nopeamminkin. Kehosi muuttuu nopeammin kuin murrosikäisellä. Voi olla että nahkasi repeilee ja näytät loppuraskaudesta tiikerin raatelemalta. Sinulla voi olla kuva siitä kuinka hehkeitä kaikki odottajat ovat ja saatat itse olla kaikkea muuta.

Kun laskettu aika lähenee toivot vaan, että sinuun sattuisi niin maan perkeleesti. Sillä silloin tiedät, että synnytyksesi on käynnistynyt ja Hän on matkalla ulkomaailmaan. Hetken päästä rukoilet ettei sattuisi enää. Lääketiede on onneksi tullut vastaan tässä, mutta kuten omalla kohdallani kävi. Ponnistin poikaa maailmaan siinä vaiheessa kun lääketiede käveli synnytyssalin ovelle auttamaan tuskien kanssa. Ja silti, kaikesta tästä huolimatta, se palkinto on oikeasti maailman ihanin. Samanlaista euforiaa, minkä koin synnytyksen jälkeen en ole kokenut ikinä. Ei ole aikaa hävetä sitä että ketarat ojossa huudat että ei enää ikinä. Kaikki se kipu, kaikki ne kirosanat kätilöille. Ja kun kaikki on ohi niin itket. Itket onnesta.

Ja jo synnytyssairaalassa toivoin että pääsisin tekemään tämän kaiken vielä uudestaan.

Menemme huomenna miehen kanssa ensimmäistä kertaan baariin yhdessä synnytyksen jälkeen. Juomaan yhdet yhteisille vuosille ja tuleville vuosille. Siihen baariin, jossa tiemme kohtasivat silloin. Viiden promillen humalassa. Kun kumpikaan ei tiennyt mitä kohtalolla olisi meidän varalle.

<3Puhina

Elämä on heittänyt hyvällä tavalla häränpyllyä sitten viime näkemän

Hei pitkästä aikaa. Tiivistettynä viimeiset vuodet. Olen valmistunut koulusta. Olen saanut ensimmäisen kokopäiväisen (virastoaikaisen<3) työpaikan. Olen SITOUTUNUT. Vaikka miehet ovat saatanasta. Olen avovaimo. Ja ennen kaikkea olen maailman onnellisin siitä, että olen nykyään myös pienen pojan ÄITI. Rakkaus sentään elämä joskus yllättää.

Tällä hetkellä entinen 24/7 elämä menee 24/7 vanhempainvapaalla. Edelleen miettien mikä minusta tulee isona. Ja silti eläen hetkessä ja antaen elämän viedä täysillä ja täysin omalla painollaan.

Olen taas innostunut ajatuksesta koulun penkin kuluttamisesta ja ostin pääsykoekirjakokoelmaani (oi kyllä), siihen "pakko hakea jonnekin vaikka tiedän ettei motivaatio riitä" kokoelmaan uuden kirjan kevättä varten. Olen löytänyt taas suunnan elämälleni. En tiedä onko se oikea suunta, en tiedä riittääkö motivaationi siihen. Mutta sen tiedän, että aion ainakin yrittää.

Vaikka hallitsenkin parhaiten järjestäytyneen kaaoksen. Aion toki lapseni ehdoilla yrittää ottaa itseäni niskasta kiinni ja ihan oikeasti lukea sinne pääsykokeisiin. Step one on tosiaan hoidettu eli tuo kirja.

Paljon olen siis kerennyt sitten viime näkemän. Paljon aion keretä tulevaisuudessa. Minulle äitiysloma on mennyt lomasta kaikkien näiden vuosien jälkeen, vaikken yhtään kokonaista yötä olekaan synnytyksen jälkeen nukkunut.

Sen lisäksi että olen saanut, on elämä myös ottanut. Molemmat isoisäni ovat poistuneet keskuudestamme tuonne jonnekin pilvien päälle. Muistan kun oma isomummoni kuoli. Ajattelin silloin, että hän vain siirtyi tekemään suojelusenkelin hommia pilvien päälle. Vahtimaan matkaani pienestä isoksi. Kai isoisätkin siihen pystyvät. Nyt on yksi pieni elämä enemmän suojeltavana ja rakastettavana vaikkakin kaksi suurta elämää poissa muistojamme lukuunottamatta.

Loppusanoikseni sanon, että haluan herätellä tätä henkiin taas vaikka sitten lukumotivaatiokseni tai eräänlaiseksi muistojen kirjaksi. Vanhojen ja uusien.

Hyvää yötä maailma. Palataan taas pian!

<3Puhina

Kaipaus

Kaipaan omaa väsymätöntä olotilaani, hassuttelua, riemukasta kikatusta, välkkyjä mieliä ja onnenhetkiä. Kaipaan skumppaa, musiikkia ja sirkushuveja, terasseja, kylmiä juomia, pitkiä kesäöitä, mansikoita, herneitä ja liiallisesti nautittuja paahdettuja vaahtokarkkeja. Kaipaan merkillisiä sinertäviä mustelmia ikimuistoisten iltojen kertojina ja karttoina, kaipaan hullaantumista, päättymätöntä energiaa, valvomista, mystisistä paikoista löytyviä tavaroita, McDonaldsin autokaistalta tilattuja roskaruokia ja myötähäpeää herättävää ilmankitaran soittamista. Kaipaan extemporeilua, hetkessä elämistä ja päätöntä matkustamista yllytyshullussa seurassa.

Eniten kaipaan kuitenkin Sinua.

Rillipää puheenjohtaja

Moi!

Kävin tänään vihdoinki hakeen mun uudet lasit, en ihan oo tottunu viel siihen miltä näytän, mut ehkä tää tästä vielä.. :)

Sit tänään kävi yks tosi random juttu. Tai siis että must tuli oppilaskunnan puheenjohtaja vähän niinku vahingossa :D En tajuu itekkään asiaa vielä ja varmaan tuun sekoilee ihan simona (toivottavasti en), mut nyt on tosiaan tommonen vuoden pituinen vastuurooli keralla tässä. Ei siinä sen kummempaa.

Oli hyvä päivä koulussakin, koska opin jotain ja se on aina positiivista.

Illemmalla sit käytiin kämppiksen kaa shoppaileen ja sieltä tullessamme Percy Jackson leffan, joka ei kyllä ollu mikään erikoinen, mut ompahan sekin nähty nyt.

Tässä päivän pikakelaus, on niin kuitti ettei pysty parempaan. Liikaa taas mahtunu yhen päivän sisälle (: Öitä!

Lost in Jane Austen

Se siitä vapaa päivästä sitte.

"Aamupäivä" meni lähinnä dataillen ja hyvää musiikkia fiilistellen. Sain itseasiassa jotain aikasekski tänään, ku Foreverillä on ilmainen kokeilupäivä lauantaina kiitos Nordean ja meen nyt sitte kaverin kaa vähän balletoneen, ChiBalliin, zumbaan ja stretchiin. Odotan mielenkiinnolla. Ainoo, mikä mulla on hallussa on venyttely, enkä tiedä millaista on tommonen ohjattu semmonen. Lauantaita odoteltaessa siis!

Seiskalt otin itteäni niskasta kii ja lähin kaverille, joka oli aikasemmin jo ehdottanu et katottais joku leffa. Tarkotus oli ottaa joku semmonen johon ei tarvita aivoja, mut ei ollu tarkoitus ottaa mitään kolme tuntia kestävää, joka sit otettiin vahingossa :D

Oli kyl ihan sairaan hyvä leffa! En ollu ikinä kuullu siitä, enkä ois ikinä arvannu, ku se loppu et se oli 3 tuntinen, et suosittelen kyl lämpimästi kaikille. Loistava kerrassaan! Ja kyseessähän oli tuo otsikkonakin tänään oleva Lost in Jane Austen.

Syötiin kivat elämämme järkyimmät mässyt ja oli tosi hyvä olo taas jälkeenpäin... miten se käsi aina löytääkään tiensä sinne kulholle?

Bussissa kotiin päin tapasin sit yhen ihan sairaan hyvän jäbän, jol oli polttomerkki! En oo ennen nähny et kellään ois, kaveri vaan puhunu siitä et se haluis ja se oli ammatiltaan tatuoija. Oli kyl tosi mielenkiintoinen kaveri mielipiteineen. Hyvä tyyppi.

Sit himas tulin koneelle tsekkaa viel mailit sun muut ja oon maailman hämmentyneimmässä tilassa ollu täs viimoset pari päivää, ku oon jutellu yhen ihmisen kaa, joka on niin mun kaltanen etten voi käsittää. Vielä vähemmän käsitän, et se on kai oikeesti semmonen, eikä vaan joku manipuloija ja esittäjä :D Hämmennys tulee lähinnä siitä et se vaikuttaa niin muksalta et mä en usko et se voi olla totta.

Mut joo, kello taas kiitää ja aamul kouluun, eli öitä!

Happyhappyjoyjoy

Otsikko kertooki fiilikset aika kurkosti. Mietin just et viel vuos pari takaperin olin kaikkee muutaku tämmönen. Olin burn out ja valitin kaikesta ja yritin kunnianhimoisesti silti saada tehtyä kaikkea mahdollista, energioita ja aikaa ajattelematta. Kiire oli elämäntapa.

Nyt vaan fiilistelen elämää ja en odota sitä, et tulee taas takapakkia, koska silloin se varsinki tulis.

Tänään on kivoin päivä siks et yli vuoden tauon jälkeen mun urheiluun alkaa tulemaan jotain säännöllistä ja kivaa. Aloitan nääs tanssin! Saa nähä mimmonen guru musta leipoutuu vai jäänkö vaan kaikkien jalkoihin.

Tänään olin ekaa kertaa ihan vaan kattelemassa yhtä tuntia, ku en tienny et mimmonen taso siellä on ja mille tasolle ite sopisin oman urheilutaustani kanssa ja olin tosi iloinen sieltä lähtiessäni, ku oli niin mukavia ihmisiä ja coachi kans. Oli myös hurjan kiva ja jatkuva liikekieli ohjaajalla ja tunsin itteni tervetulleeks, toisin ku soittaessani StepUp:lle, ku yritin vähän kysellä jotain ja siel oli semmonen molopää kyllä puhelimen toisessa päässä et baibai asiakkaat, jos se on aina vastaamassa puhelimeen...

Ja sen takia olin sitte vielä entistäkin iloisempi, että eksyin tonne DCA:lle piipahtamaan ja sempä vuoksi meinaan piipahtaa uudestaankin ensi viikolla.

Kesäkuntoon 2010 tulee siis oikeasti. Pitää nyt kattoo syömiset ja muut kuntoon ja antaa kyytiä tolle mun jumppapallolle. Puhumattakaan siitä et vois lähtee ulkoileekin jo, kun toi aurinko on taas tullut ilahduttamaan meitä valollaan ja tiet alkaa pikkuhiljaa sulamaan eli olemaan pystyssäpysymiskelpoisia.

P.S. S-Marketin (irtomyynti) savulohisalaatti on J-U-M-A-L-A-I-S-E-N maittavaa, suosittelen!

Long time no see

Tuli sellanen olo et voisin yrittää ahkeroitua täällä päässä.

Mitä mulle kuuluu?

Mä opiskelen edelleen.

Mun työsoppari loppui ja haen taas töitä.

Oon muuttanu kaverin kaa saman katon alle.

Haluaisin tosissasi lukea pääsykokeisiin yliopistoon, vaikka olen tyytyväinen nykytilanteeseekin.

Toisaalta juuri siksi, en ehkä ole tarpeeksi motivoitunut.

Kuuntelen spotifya ja mietin et mitkä festarit ois maksamisen arvoiset. Viime vuonna oli varmasti paremmat setit kaikkialla.

Tarviin huonekaluja mun huoneeseen. Noihin muihin huoneisiin oon ostanu kyllä vaikka mitä...

Ja jes sain vihdoinki pumpattua mun jumppapallon uuteen uskoon.

Ja kävin Luxembourgissa pikavisiitillä tässä vajaa viikko sitten.

Saan treffikutsuja kaverilta, jonka haluaisin pysyvän kaverina.

Kävin myös kampaajalla leikkauttamassa vähän pehkoa.

Ja nyt on kriisi siitä että mikä väri ois kivis?

Torey Haydenin uusin kirja on ihana. IHANAIHANAIHANA.

Tässä jotain tämän hetkisiä ajatuksia. Myöhemmin lisää.

Tätä tekstiä oli luovittamassa Adam Lambertin - Mad World. Jos ette oo ikinä kuullu, nii nyt on aika.

Hyvää yötä!